Koti

Huolettomien kesäöiden lempeässä sylissä
eksyin silmiesi syvyyteen
löytämättä enää takaisin.

En edes yrittänyt –
Olin tullut kotiin.

Sopivasti

En minä sinua pyydä elämääni sitä täyttämään,
sillä siinä on jo nyt aivan liikaa
vaan jakamaan sen kanssani,
jotta sitä olisi sopivasti.

Aika

Kiedo kätesi hellästi ympärilleni.
Katso syvälle silmiini.
Ja se hetki kestää vaikka ikuisesti,
sillä aikakaan ei halua virrata.

Suljettu

Suljettujen ovien takana vajavaisten sanojen arka leikki, uskaltamatta kutsua ketään mukaan.

Suljettujen ovien takana kaikkien väärinymmärrettyjen huokausten haikea kuoro, uskaltamatta puhua ääneen.

Sen oven sinä aukaisit.

Rakkaus

Kaiken se ottaa mitä sille antaa ja
vielä enemmän, jos et suostu mitään antamaan.
Jotain se antaa,
aina enemmän kuin on vaatinut.

Ja enemmänkin.

Aivan kaiken.