Siltoja

Kudon kertomukseni osaksi sitä Suurta Tarinaa,
jota maailmankaikkeus kertoo itselleen meidän kauttamme.

Sommittelen sanoista siltoja sieluille kulkea,
tulla lähelle,
etsiä,

Häntä.

Sopivasti

En minä sinua pyydä elämääni sitä täyttämään,
sillä siinä on jo nyt aivan liikaa
vaan jakamaan sen kanssani,
jotta sitä olisi sopivasti.

Hiljaisuus

Hiljaisuus ympärilläni sulkee
surulliseen vaippaansa kaikki ne sanat,
joita en kyennyt sanomaan.

En osannut sanoa.

En ainakaan oikein.

Hiljainen kuiskaus

Kuule joskus se hiljainen kuiskaus.
Niin paljon on maailmassa meteliä,
että äänensä saa kuuluviin vain se,
joka puhuu koviten.
Kuule sinä joskus se hiljainen kuiskaus.

Elämä

Miten kukaan voisi ymmärtää elämää,
muutoin kuin pieni pala kerrallaan?
Miten kukaan voisi kuvitella
kaikkia sen tarjoamia vaihtoehtoja?
Sille voi vain antautua
päivä kerrallaan.

Aika

Kiedo kätesi hellästi ympärilleni.
Katso syvälle silmiini.
Ja se hetki kestää vaikka ikuisesti,
sillä aikakaan ei halua virrata.

Suljettu

Suljettujen ovien takana vajavaisten sanojen arka leikki, uskaltamatta kutsua ketään mukaan.

Suljettujen ovien takana kaikkien väärinymmärrettyjen huokausten haikea kuoro, uskaltamatta puhua ääneen.

Sen oven sinä aukaisit.

Parhain päin

Vaikka miten yritän tuskaani kääntää ja päättää,
että se oli nyt tässä, en jaksa enempää
enkä usko parempaan, tahdon luovuttaa,
kuiskaa pieni ääni sisältäni,

“Odota hetki. Kaikki kääntyy vielä parhain päin.”