Taas

Tässä olen. Taas. Elämänlangat solmussa. Hukassa ja unohdettuna kuin loppuun kaluttu, vanha kirja varaston hyllyllä. Taaimmassa nurkassa.

Joskus, kauan sitten, tuo kirja oli uusi ja ehjä. Kukaan ei ollut vielä taitellut sen sivujen kulmia tai kaatanut kahvia sen päälle. Silloin joskus joku odotti innoissaan päästä lukemaan sitä.

Mutta elämässä rispaantuu. Kovissa käsissä nopeasti ja lopullisesti. Mutta hellissä käsissä… Hellissä käsissä kirja ikään kuin patinoituu. Tulee vanhaksi mutta arvokkaaksi. Sieltä täältä kuluneeksi mutta silti ehjänä pysyen; Tai ainakin rakkaudella korjattuna.

Niin ovat ihmiset kuin kirjoja.